Seurakunta – arvostuksen mittari

Jos mielimme, että lapsemme löytävät tiensä seurakuntaan, tämänkin opettelu ja totuttelu on parasta aloittaa lasten ollessa pieniä. Liian helposti hyvästä voi tulla parhaan vihollinen. Mikäli lasten harrastustoiminta menee aina seurakunnan pyhäkoulujen, kerhojen ja leirien ohi, sitä se tekee aikuisenakin. Vastuu tästäkin on meillä aikuisilla. Mutta kannammeko sen? Olemmeko valmiita nostamaan hengelliset arvot etusijalle? Kysymys on pienistä valinnoista, joilla on kauaskantoiset seuraukset.

Seurakunnan on oltava paikka, johon vanhemmat voivat ja haluavat tulla lastensa kanssa. Lapsiperheiden tulee tuntea itsensä hyväksytyksi seurakunnan tilaisuuksissa. Liian helposti vanhemmat kokevat olonsa vaivatuiksi pelätessään lastensa aiheuttavan liikaa ääntä ja liikehdintää. Tällainen vaivautuneisuus on sietämätöntä vanhemmille. Seurakunnissa tuleekin luoda olosuhteet, joissa perheet voivat olla ja viihtyä.

Lapsille järjestettyyn toimintaan on kaikilla seurakunnilla mahdollisuus. Säännölliset kerhot ja pyhäkoulut ovat toimivia ratkaisuja. Ja jos resursseja riittää, myös laajempaan lapsille ja perheille suunnattuun toimintaan kannattaa satsata. Tämä on parasta tukea, jota voimme seurakuntina lapsiperheille tarjota.

Teksti Petri Harjula, pastori, lähde: http://www.hsry.fi/hankkeet/paras_on_edessa/materiaalipankki/uutisointi_lehtiartikkelit_tiedotteet