Selviytymistarinat – ne ovat aina kiinnostaneet minua. MITEN joku selvisi pitkittyneestä kriisistä tai yksittäisestä tilanteesta, joka oli musertaa alleen? MIKÄ piti kasassa? MIKÄ OLISI SE YKSI SANA, joka kuvaisi parhaiten syytä taistelun jatkamiselle?

Melkein aina kuulen tarinoissa saman sanan: Toivo. Ihmiset, jotka ovat pystyneet tarrautumaan toivoon, ovat selviytyneet mitä rankimmista asioista. Kun on esimerkiksi tutkittu järkyttävistä oloista vankileireiltä selviytyneitä ihmisiä, heillä on ollut vahva toivon tunne: ”En voi kuolla tänne, koska haluan vielä päästä rakkaani / lapseni / äitini / ystäväni jne. luo.” ”En muserru, koska minulla on vielä unelmia ja haluan saavuttaa ne.”

Toivon tunne vaikuttaa voimakkaasti ihmisen mielenterveyteen ja sitä myötä myös fyysiseen puoleen. Omat voimavarat, vaikka ne olisivat kuinka vähäiset, ovat paremmin käytössä, kun ihmisellä on tunne toivosta ja selviytymisestä. Kapasiteetti kasvaa kaikella tasolla, ihminen on luovempi ja kestävämpi. Todennäköisyys selvitä elämän kipeistä asioista kasvaa oikeasti!

Kun olen kiertänyt kouluissa muun muassa kahdella kiusaamisteemalla, toivo on merkittävä osa tunteja, vaikka sitä ei sanana sanottaisikaan siellä. Ensimmäisessä teemassa kiusattu tunsi toivoa ja hänellä oli unelmia, ja hän selvisikin. Toisessa teemassa kiusattu koki toivottomuutta, uskoi, ettei mikään muutu, ja teki itsemurhan. Näihin asioihin lasten ja nuorten tuntuu olevan helppoa samaistua. Toivo ja toivottomuus ovat jatkuvasti taistelupari lasten ja nuorten elämässä. Ne, jotka eivät unelmoi mistään, ovat selvästi näköalattomampia kuin muut, ja siten toivottomuuden tunne on vahvasti keskusteluissa läsnä.

Henkilökohtaisesti koen suureksi vastuuksemme aikuisina miettiä omaa ajattelu- ja puhetapaamme ja suhdettamme toivoon ja erityisesti sitä, miten välitämme tuota toivoa. Toivo kun ei synny itsestään. Toivoa ja unelmia vahvistavia asioita tulee pitää esillä, niitä tarvitaan viljellä tietoisesti. Uskon, että sille on tilausta nykyään enemmän kuin koskaan.

Olethan sinä tänä loppuvuonna keskellä harmautta kanssani vahvistamassa toivon ääntä niille kaikille, joita sinä kohtaat.

Marjut

Marjut Lindholm-Holopainen, Hyvä Savo ry